Instagram

Instagram

27.4.2014

Psykiatrinen sairaanhoitaja

Strokelta tulee lisää muistoja mieleen, jotka tuskin olivat totta. Kuvittelin, että Stroke on jossain aivan muualla, missä se oikeasti oli. Minun Strokeni sijaitsi maan alla (TAYSin alla ON paljon käytäviä). Alkuvaiheessa siellä oli lääkäri, joka oli kotiuttamassa minut ja teki listaa mitä sain syödä ja mitä musiikkia sain kuunnella. Listalla oli mm. Sunrise Avenue'ta (ei minun genreä). Kaiken huipuksi hän julisti kotiuttamisen yhteydessä, että: "Valoa kohti". Ei liene kovinkaan suuri yllätys, etten "nähnyt" häntä enää uudestaan. Oikeasti pääsin silloin kahden auttamana sekä tukemana juuri ja juuri istumaan sängyn reunalle. Minutko olisi päästetty kotiin? Olisin päässyt pois korkeintaan karkaamalla, tuskin sitenkään. 

Sain jokin aika sitten TAYSista tilaamani epikriisit (vaatimattomat 92 sivua). Kaikki skannattiin ja niitä lukiessa tavis tarvitsee Googlen. Missään ei ole mainintaa siitä sinisestä lankamuovikypärästä, joka minulla oli päässäni tai kuulotutkimuksista, joissa olin. Voisin vaikka vannoa, että olin tutkimuksissa, mutta papereissa sanotaan, että tutkimus on ajankohtainen aikaisintaan muutaman kuukauden kuluttua. Toisessa tutkimuksessa joku (oli ilmeisesti oikein virka sitä varten) ajoi autosimulaattoria ja seurasin "reittiä" jollain kypärän tapaisella. Simulaattori oli TAYSin pihalla lähellä työpaikkaani. Ei siinä aiemmin simulaattoria ole ollut... Mutta  hieno oli rakennus, jossa tutkimus tehtiin. Paikalle tietysti kävelin, mutta tutkimus oli niin rankka etten sen jälkeen jaksanut kävelläkään... 

Nämä kuvitelmat saattavat kuulostaa unilta ja olisivatpa ne olleet sellaisia. Epikriisien mukaan minulla oli kovat lääkkeet ja pahimmillaan yli 39 astetta kuumetta, joten sikälikin tällaiset aistiharhat olivat luonnollisia. Lisäksi minulla oli ollut aivorunkovuoto. Jälkimmäisen yhtenä seurauksena joku lääkäri kysyi minulta haluanko jutella psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Ensinnäkin, tiesin hädin tuskin mitä psykiatrinen sairaanhoitaja tekee ja termi "juttelu" on lähinnä huono vitsi kun on intuboitu ja trakeostomia on asennettu.

26.4.2014

Totta ja tarua

Olen viime aikoina miettinyt kokemuksiani teholla TAYSissa ja aivoverenkiertohäiriöyksikössä eli strokella. Kaikilla muistoilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa ja osa onkin näin jälkeenpäin ajateltuna huvittaviakin. Kuten se, että kävin laivan tax-freessä yöpaidassa tai yhdellä minua tohtoroineista lapsista oli Dracula-viitta. päällään. Jälkimmäinen ei kuulosta ihan perinteiseltä lääkärin työasulta. Tai se, että yhdellä hoitajista oli peruukki ja kun hän otti sen pois, hänen päänsä oli täysin epämuodostunut. Minulla oli teholla  kova jano, mutta onneksi käytävällä oli automaatti, josta hoitaja (joka muuten oli em. lasten äiti) toi kuumaa vettä, jonka jäähtymistä piti odottaa kolme minuutti. Kumma kyllä, vesimuki katosi jonnekin. Olikohan sitä automaattiakaan? 

Oli normaalimpiakin kuvitelmia, kuten se että kuulin joidenkin sukulaisteni äänen tai silmälasini olivat päässäni ja hoitaja laittoi ne yöpöydälle ,vaikka oikeasti ne olivat Turussa.

Kuulu varmaan sarjaan "älyttömät kuvitelmat", mutta pitkin Turun katuja käveli kolme (taas!) minua ja vain 1/4 makasi teholla. Joten mikäpä siinä oli hätänä, olihan meitä (vai pitäisikö sanoa "minua") neljä. 

Se oli teholla. Strokessa huone vedettiin muualle traktorilla (menin johonkin tutkimukseen) ja paikalle jäi huoneen kokoinen  alue, josta oli kuorittu nurmikko pois. Paikalle jäi myös huoneen takka savupiippuineen.  Vaikken rakentamisesta paljon tiedäkään sanoisin, että oli varsin erikoista rakentamista. 

Traktori veti öisin huonetta edes takaisin Teiskontietä. Äänetkin kuuluivat. Harmi vaan, etten nähnyt ulos, että olisin tiennyt missä menemme. Kyllä vaan, huoneessa, jossa nukuimme oli paljon väkeä. Oikeasti Strokessa oli yksityishuoneet ja tuskin potilaita rahdattiiin öiksi toiseen huoneeseen. 

Siirryin muualle tietysti kävellen ja puhuin sujuvasti lääkärin kanssa lääkärin kanssa vaikkapa ratsastustalleilla. Tosin tarvitsin apua, että pääsin pienen  ponin selkään. Jos en kävellyt, minä vaan mystisesti siirryin. 

Reaalimaailmassakin tapahtuu. Rekrytoin kolmannen avustajan ja onnistuin jälleen erinomaisesti. Pääsiäisenä kävimme ystävien luona Oulun seudulla. Yksi avustajani oli mukana. Lähes viiden tunnin junamatka vähän jännitti etukäteen, mutta matka meni hyvin 70- ja 80-luvun musiikkia kuunellen. VR:n henkilökunta oli avuliasta, vaikka sainkin hieman ristiriitaista informaatiota. Kävimme katsomassa pääsiäiskokkoa, mutta sitä ei sytytetty ilmeisesti kovan tuulen vuoksi. Pääsiäisnoidat varmaan tykkäsivät. 

Vuosi sitten en uskonut, että käyn enää koskaan noilla seuduilla. Siellä kuitenkin olin. 

Menin myös Michael Monroen keikalle Pakkahuoneelle. Edellisen kerran olin Pakkiksella vajaat kaksi vuotta sitten heinäkuussa 2012. Tapasin paljon tuttuja illan aikana ja settikin oli 90 prosenttisesti uusiutunut :) 

Kotiimme tehtiin uusi ramppi ja sähköpyörätuoli eli sähkäri tulee tällä viikolla.