Instagram

Instagram

19.9.2014

Aika

Aika ei riitä kaikkeen. Sen vuoksi päästän irti tästä blogista ts. tämä on viimeinen osa. Matka on ollut pitkä ja se jatkuu Vasa Conceptin muodossa - joka muuten on erittäin rankkaa fyysistä työtä, johon verrattuna fysioterapia ei ole mitään - muodossa. Vasa vie paljon aikaa, joten työnkin jätin juuri aikapulan vuoksi.

Tämä blogi on edelleen omistettu perheelleni ja erityiskiitos avustajiille, jotka kuvainnollisesti piiskaavat minua Vasassa eteenpäin.

Kiitos.

25.7.2014

Vasa Concept


Osallistun intialaisen lääkärin kehittämään ja (Intiasta käsin) ohjaamaan Vasa Concept’iin. Kyseisessä ohjelmassa käsittääkseni tehdään liikkeitä, joita ei minulle ole aiemmin teetetty. Luvassa on rankkaa treeniä. Pari tietämääni suomalaista ovat kuntoutuneet sen avulla hyvin. Ohjelma voi olla kohdallani täysi floppi ja olen realisti, mutta kai sitä toivoa saa, että vielä jonain päivänä...


Tunnelin päässä on valoa
                                                                 

1.7.2014

Kesä

Kesä. Ei uskoisi. Harvoin sitä Etelä-Suomessa joutuu heinäkuussa pitämään untuvatakkia.

Säästä huolimatta on tullut oltua huomattavasti enemmän ulkona kuin viime kesänä. Silloin kun avustaja ei ole juossut sähkärin perässä pitkin pyöräteitä, on käyty geokätköilemässä tai oltu ulkona muuten vaan. 



Geokätköilemässä
Omaan autoon siirtymistä on harjoiteltu. Parisen vuotta sitten istuin edellisen kerran terveenä - omassa autossa. Paluu oli siis varsin tunteita herättävä. 

Muutama päivä sitten tuli pyöräiltyä (www.malike.fi) niitä samoja teitä pitkin, joita pyöräilin aiemmin paljon. 

Minikokko
Pitää erikseen mainita "kokko". Juhannuskokkoa etsiessämme paikallisesta seurakunnan leirikeskuksesta, avustaja totesi ettei se ainakaan tuo voi olla kun lähestyimme pressulla peitettyä pientä kasaa. Kysyttyämme henkilökunnalta missä kokko on, saimme ohjeet juuri tuon kasan luokse. Eihän se yhteen kottikärrylliseen olisi mahtunut ja olisihan siinä makkarat saanut paistettua - jos olisi ehtinyt. Todella säälittävä esitys.







10.6.2014

Kesän alku: häitä, pyöräilyä, geokätköilyä, sähkärin osia ja off-roadia

Alkukesä. Siihen on kuulunut mm. häitä, pyöräilyä, geokätköilyä, sähkärin osia ja off-roadia.

Toukokuun lopussa olimme ystävän häissä. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Lisään vielä, että ruoka oli hyvää.

7,5 km:n lenkki. Ensi vuonna aikomus olisi ajaa 40 km Pirkan Pyöräilyssä.

Perheellämme on uusi harrastus: geokätköily (geocaching.com). Olen ollut parilla reissulla poikamme kanssa, mutta hänen 40:stä löydetystä kätköstä uupuu vielä paljon.

Sähkärin jalkalaudan putoilu aiheuttaa yllättäviä tilanteita. Jos osia putoilee lisää tätä tahtia, huoltomies saanee koota sähkärin uudestaan kasasta osia. Paras (?) oli kuun jalkatuki putosi keskellä  kaupan hevi-osastoa.

Sähkärillä voi (lue: saa) ajaa myös maastossa.

Varjopirkan kulkupeli


Geikätköilyä: Ei jästejä näkyvissä!



Näinkin voi käydä.



Sanoiko joku "hanaa", sanoihan?

28.5.2014

Mää ja Tapparan mies... vai oliko se Tomahawk Kid...

Late kuljettaa tällä autolla. Teippauksista (joiden ansiosta auto taatusti huomataan) huolimatta en ole vaihtanut Pelicansia Tapparaan. Ensi kautta odotellessa :)

http://www.taksipalvelulasseella.fi/ (sivuilla vanha auto)

22.5.2014

Turku

En muista TYKSista paljoakaan. Ambulanssia edeltävät tapahtumat muistan sen sijaan tuskastuttavan hyvin. Kun jonotin Teboilin alakerrassa olevaan vessaan, oli jotenkin kummallinen olo, päätä särki takaraivosta aika lujaa ja katto tuntui olevan epänormaalin matalalla. Ehkä se olikin. Kun sain vessan oven kiinni, meni tasapaino ja horjahdin taaksepäin. Tuntui kuin olisin ollut todella kaltevalla lattialla. Pääsin ryntäämään ulos vessasta ja huusin perheelle, että:  "Nyt ei ole kaikki kunnossa!" Juoksin portaita pitkin kompastellen ylös ja ulos. Suutasin ulkona olleelle penkille. Puhe puuroutui ja mikään ei pysynyt käsissä. Kävin eli kaaduin penkille pitkäkseni toivoen, että olo normalisoituisi. Sen jälkeen en ole tuetta ollut jaloillani.

Tilanne oli kaoottinen.  Pihalla olleen asfalttileikkurin tms. ääni kuulosti korvissani karmaisevalta melulta. Toivoin, että joku hiljentäisi sen. En pysty kuvittelemaan, miltä muusta perheestä tuntui. Lomamatkallehan meidän piti lähteä! Kiitos vaimoni nopean ja päättäväisen toiminnnan, ambulanssi tuli pian. Ambulanssissa taisin sanoa, että nyt helpottaa, koska hetken luulin niin. Se taisi olla illuusio. Päässäni tuntui kova paine ja nyt tiedän miltä tuntuu hetkeä ennen kuin "höyry tulee korvista".

"Sinulla on ollut aivoverenvuoto, sanoi joku TYKSissä. Noin. Aivoverenvuoto. Kuulin sen ensimmäisen kerran, mutta meni kuukausia ymmärtää se. Silloinhan olin huolissani siitä, että ehtisimme laivaan. Laiva oli mennyt luultavasti jo ajat sitten. Ennen tätä lausetta olin ollut hirveätä meteliä pitävässä putkessa (pään CT-kuvaus, luulen) ja vastannut (!) ensiavun hoitajien kysymyksiin.

TYKSistä en paljon muuta muista. Olin Turussa kuitenkin yhden yön, niin olen kuullut. Minulla ei kuitenkaan ole mitään muistikuvaa siellä teholla olosta ja sain vasta keväällä 2014 tietää, että minut on intuboitu. (Ilman ER-sarjaa hädintuskin tietäisin, mitä se tarkoittaa.) En myöskään muista mitään ambulanssimatkasta Turusta Tampereelle, mutta kuulemma olin matkan ajan nukutettuna.

Miksi kirjoitan ja muistelen? Se oli erittäin traumaattinen kokemus eikä se unohdu varmaan koskaan. Siksi.

Käyn avustajien (joita on kolme eri vuoroissa) kanssa kaupoissa.  Ennen olin osa karavaania kun  avustaja työnsi minua ja veti ostoksia + kantoi paria ostoskassia. Mission Impossible oli aika lähellä. Nykyään avustaja voi ottaa ruokakaupassa kärryt kun liikun itse sähkärillä. Oi mikä  ihana vapaus - kummallakin!

The old blog translated by Piri Hiltunen to English and Kishaya Mystique to Spanish. The recent entries are also translated tto English.


21.5.2014

Ääniä ja näkyjä


TAYS teho 21.7.2012


Joku kuorsasi ja puhui välillä englantia. Aina samat sanat tasaisin väliajoin. Tai ehkä se oli hengityskoneen ääni enkä usko, että se todellakaan kuorsasi tai puhui englantia. Äänistä puheenollen, joskus kuulin, kun jotain nestettä tippui. Tip-tip-tip. Se oli varmaan verta vuotokohdasta. Tai niin ainakin kuvittelin. Välilllä sänky keinui, mutta se onneksi helpotti jarruttamalla. Ainoa vaan, että jarrutusjalkani ei liikkunut. Silloin ei ollut keinumista, kun sänky oli pystyasennossa eli jalat ylöspäin. Kätevä tapa tuijotella kattoa, kun ei edes huimannut.

Jännä paikka tuo stroke ja sitten minut siirrettiin 10B:lle.


Kotimme etuovelle rakennettiin tyylikäs ramppi ja sähkäri tuli toukokuun alussa. Merkki on Puma ja kai sille pitää jokin kissaeläimen nimi kehittää. Mai tuskin sähisee sille sittenkään, kun siinä ei ole oikeaa tuoksua.

Sähkärillä pääsee yllättävän lujaa. Niin lujaa, että avustaja ei pysy juosten perässä. Kokeiltu on. Mahtaa olla huvittava näky, kun toinen menee sähkärillä ja nauraa, toinen tulee 100 m perässä ja huutaa. Mitä lie kylähulluja. Kauppakeskuksissa yms. kenenkään ei tarvitse jiosta, sillä silloin mennään "kilpikonnalla" kun tilanne sitä vaatii. Kaupoissa on kieltämättä houkuttelevan näköisiä asetelmia.

Joskus ajoni ulkona kuulemma aiheuttaa avustajalle ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Ja en toki aiheuta niitä tahallani. Onneksi tällä alueella on uudehkot asfaltit ja hyvät kevyen liikenteen väylät.

Sähköisiä hevosvoimia 


27.4.2014

Psykiatrinen sairaanhoitaja

Strokelta tulee lisää muistoja mieleen, jotka tuskin olivat totta. Kuvittelin, että Stroke on jossain aivan muualla, missä se oikeasti oli. Minun Strokeni sijaitsi maan alla (TAYSin alla ON paljon käytäviä). Alkuvaiheessa siellä oli lääkäri, joka oli kotiuttamassa minut ja teki listaa mitä sain syödä ja mitä musiikkia sain kuunnella. Listalla oli mm. Sunrise Avenue'ta (ei minun genreä). Kaiken huipuksi hän julisti kotiuttamisen yhteydessä, että: "Valoa kohti". Ei liene kovinkaan suuri yllätys, etten "nähnyt" häntä enää uudestaan. Oikeasti pääsin silloin kahden auttamana sekä tukemana juuri ja juuri istumaan sängyn reunalle. Minutko olisi päästetty kotiin? Olisin päässyt pois korkeintaan karkaamalla, tuskin sitenkään. 

Sain jokin aika sitten TAYSista tilaamani epikriisit (vaatimattomat 92 sivua). Kaikki skannattiin ja niitä lukiessa tavis tarvitsee Googlen. Missään ei ole mainintaa siitä sinisestä lankamuovikypärästä, joka minulla oli päässäni tai kuulotutkimuksista, joissa olin. Voisin vaikka vannoa, että olin tutkimuksissa, mutta papereissa sanotaan, että tutkimus on ajankohtainen aikaisintaan muutaman kuukauden kuluttua. Toisessa tutkimuksessa joku (oli ilmeisesti oikein virka sitä varten) ajoi autosimulaattoria ja seurasin "reittiä" jollain kypärän tapaisella. Simulaattori oli TAYSin pihalla lähellä työpaikkaani. Ei siinä aiemmin simulaattoria ole ollut... Mutta  hieno oli rakennus, jossa tutkimus tehtiin. Paikalle tietysti kävelin, mutta tutkimus oli niin rankka etten sen jälkeen jaksanut kävelläkään... 

Nämä kuvitelmat saattavat kuulostaa unilta ja olisivatpa ne olleet sellaisia. Epikriisien mukaan minulla oli kovat lääkkeet ja pahimmillaan yli 39 astetta kuumetta, joten sikälikin tällaiset aistiharhat olivat luonnollisia. Lisäksi minulla oli ollut aivorunkovuoto. Jälkimmäisen yhtenä seurauksena joku lääkäri kysyi minulta haluanko jutella psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Ensinnäkin, tiesin hädin tuskin mitä psykiatrinen sairaanhoitaja tekee ja termi "juttelu" on lähinnä huono vitsi kun on intuboitu ja trakeostomia on asennettu.

26.4.2014

Totta ja tarua

Olen viime aikoina miettinyt kokemuksiani teholla TAYSissa ja aivoverenkiertohäiriöyksikössä eli strokella. Kaikilla muistoilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa ja osa onkin näin jälkeenpäin ajateltuna huvittaviakin. Kuten se, että kävin laivan tax-freessä yöpaidassa tai yhdellä minua tohtoroineista lapsista oli Dracula-viitta. päällään. Jälkimmäinen ei kuulosta ihan perinteiseltä lääkärin työasulta. Tai se, että yhdellä hoitajista oli peruukki ja kun hän otti sen pois, hänen päänsä oli täysin epämuodostunut. Minulla oli teholla  kova jano, mutta onneksi käytävällä oli automaatti, josta hoitaja (joka muuten oli em. lasten äiti) toi kuumaa vettä, jonka jäähtymistä piti odottaa kolme minuutti. Kumma kyllä, vesimuki katosi jonnekin. Olikohan sitä automaattiakaan? 

Oli normaalimpiakin kuvitelmia, kuten se että kuulin joidenkin sukulaisteni äänen tai silmälasini olivat päässäni ja hoitaja laittoi ne yöpöydälle ,vaikka oikeasti ne olivat Turussa.

Kuulu varmaan sarjaan "älyttömät kuvitelmat", mutta pitkin Turun katuja käveli kolme (taas!) minua ja vain 1/4 makasi teholla. Joten mikäpä siinä oli hätänä, olihan meitä (vai pitäisikö sanoa "minua") neljä. 

Se oli teholla. Strokessa huone vedettiin muualle traktorilla (menin johonkin tutkimukseen) ja paikalle jäi huoneen kokoinen  alue, josta oli kuorittu nurmikko pois. Paikalle jäi myös huoneen takka savupiippuineen.  Vaikken rakentamisesta paljon tiedäkään sanoisin, että oli varsin erikoista rakentamista. 

Traktori veti öisin huonetta edes takaisin Teiskontietä. Äänetkin kuuluivat. Harmi vaan, etten nähnyt ulos, että olisin tiennyt missä menemme. Kyllä vaan, huoneessa, jossa nukuimme oli paljon väkeä. Oikeasti Strokessa oli yksityishuoneet ja tuskin potilaita rahdattiiin öiksi toiseen huoneeseen. 

Siirryin muualle tietysti kävellen ja puhuin sujuvasti lääkärin kanssa lääkärin kanssa vaikkapa ratsastustalleilla. Tosin tarvitsin apua, että pääsin pienen  ponin selkään. Jos en kävellyt, minä vaan mystisesti siirryin. 

Reaalimaailmassakin tapahtuu. Rekrytoin kolmannen avustajan ja onnistuin jälleen erinomaisesti. Pääsiäisenä kävimme ystävien luona Oulun seudulla. Yksi avustajani oli mukana. Lähes viiden tunnin junamatka vähän jännitti etukäteen, mutta matka meni hyvin 70- ja 80-luvun musiikkia kuunellen. VR:n henkilökunta oli avuliasta, vaikka sainkin hieman ristiriitaista informaatiota. Kävimme katsomassa pääsiäiskokkoa, mutta sitä ei sytytetty ilmeisesti kovan tuulen vuoksi. Pääsiäisnoidat varmaan tykkäsivät. 

Vuosi sitten en uskonut, että käyn enää koskaan noilla seuduilla. Siellä kuitenkin olin. 

Menin myös Michael Monroen keikalle Pakkahuoneelle. Edellisen kerran olin Pakkiksella vajaat kaksi vuotta sitten heinäkuussa 2012. Tapasin paljon tuttuja illan aikana ja settikin oli 90 prosenttisesti uusiutunut :) 

Kotiimme tehtiin uusi ramppi ja sähköpyörätuoli eli sähkäri tulee tällä viikolla. 



29.3.2014

Paikkoja

Täällä oli jo kumman hermostunut olo: http://personal.inet.fi/koti/catsy/. Onneksi oikaisimme kun navigaattori ehdotti kummaa reittiä Catsyyn.

Ja täällä se tapahtui: http://www.haapasalot.fi/kaskentie
Joku kyllä sanoi Raatteentie ennen ambulanssin soittoa. Tai sitten kuvittelin jo siinä vaiheessa.

19.3.2014

Vastine vastineelle



Nyt on pakko kommentoida, kun kirjailija avautui ja teksti oli sitä luokkaa… Ainakin karmeata liioittelua.

Kirjailija kirjoitti vääristä mielikuvista. Oletan, että hän viittaa tekstiini. Voi vain miettiä, ovatko kirjailijan luomat mielikuvat oikeita. Eivät ole.

Jos kirjailija olisi jo viime syksynä (jolloin moneen kertaan sanoin, etten tunne kustannusalaa) kertonut vaikutusvaltaan liittyviä näkökohtia, en osaltani olisi puhunut koskaan kirjasta eikä kukaan olisi pettynyt siinä määrin kuin nyt. Mutta hyvä, että kertoi nyt, niin pystyin vetäytymään projektista ajoissa. Kirjailija kirjoittaa oharista ja takinkäännöstä. Kumpikin termi on valheellisia, koska olen vasta viime viikkoina saanut tietooni mm. vaikutusvaltaani liittyviä asioita.

Halusin, ettei kirjaan tule kahta blogissa olevaa asiaa. Kirjailija olisi voinut halutessaan ottaa ne pois käsikirjoitusluonnoksesta. Ei ottanut, mutta onneksi kertoi mm. vaikutusvallastani.

Minulle on luvattu että asiavirheet korjataan. Sehän on selvä. Uskon, että muusta voidaan aina vedota kirjallisiin näkökohtiin, joten kirjassa voi olla sellaista mitä en allekirjoita, mikä on yksinomaan kirjailijan keksimää. Nämä sitten voidaan tulkita ajatuksikseni. Kun vaikutusvaltani on mitä on, niin koen, että vetäytymiseni oli oikea ratkaisu.

En ole lukenut käsikirjoituksesta ollutta versiota. Totta. En siis tiedä mitä siinä on, enkä tiedä mitä kirjaan on suunniteltu. Kirjailijan suunnitelmat ja minulle kerrotut asiat voivat olla kaksi eri asiaa.

Blogi on faktojen päälle keksittyä? Väitän ettei ole. Kaikki julkaistu on korjaamaani ja hyväksymääni ja ollut minulle täyttä totta. Ja väite, että ranskalaiset viivani olivat pelkkiä päivämääriä ja faktoja, ei pidä sekään paikkaansa. Mistä kirjailija olisi voinut tietää mitä ajattelin tai tunsin, jos ei minulta? Ei mistään. Mutta niin alas en halua uskoa kirjailijan vajonneen, että ilmaisulla ”tympeillä tynkäfaktoilla” kuvataan myös blogin pohjana olevia kertomiani asioita.

Myönnän sen virheeni, että ystävyssuhteestamme (jota ei enää ole) huolimatta tai kenties juuri sen vuoksi, minulla ja kirjailijalla olisi pitänyt olla kirjallinen sopimus. Sellaista ei ollut. On vain maileja, joista ilmenee mitä on sovittu niiden välityksellä.

Haluan huomauttaa, että blogin julkaisukiellon antoi ensin kirjailija ennen kuin kielsin mitään. Kirjailijan tekstistä saa toisenlaisen kuvan.

Aiemmassa postauksessani olevat lainaukset ovat kirjailijan maileista.

*****

Kävin tänään ensimmäisessä sähkäri-sovituksessa ja hyvin meni testiajelu. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, ensi kesä olisi aikaa harjoittelulle kotiympäristössä.